Harjoittelu

Kuka voi harrastaa?

Aikidoa voi harjoitella lähes kuka tahansa, iästä, sukupuolesta ja fyysisestä kunnosta riippumatta. Tarvittavat ominaisuudet kehittyvät pikku hiljaa harrastuksen jatkuessa. Tärkeintä on halu oppia, sillä aikidon oppiminen vaatii aikaa, kaikilta.

Lajin harjoittelutapa mahdollistaa hyvinkin erilaisten ihmisten harjoittelun yhdessä. Näin myös pienikokoiset pääsevät harjoittelemaan tasavertaisesti itseään kookkaampien kanssa.

Aikidon harjoittelijat ovat jaettu ikänsä mukaan junioreihin (noin 7-13) ja aikuisiin. Noin kolmannes harrastajista on junioreita ja loput eri-ikäisiä aikuisia. Junioritoimintaa on noin puolessa liiton jäsenseuroista. Naisia harrastajista on 30 prosenttia.

Miten ja missä harrastetaan?

Aikidon oppiminen aloitetaan hakeutumalla paikallisen aikidoseuran kurssille. Peruskurssilla opitaan perustaidot, jonka jälkeen voi osallistua tavallisiin harjoituksiin. Joissakin seuroissa on myös jaettu harrastajia tason mukaisiin ryhmiin. Kurssivarusteiksi riittävät verryttelyhousut ja t-paita.

Aikidoa harjoitellaan harjoitussalilla (dojo), jonka lattia on peitetty kaatumista pehmentävillä tatami-matoilla. Dojoon suhtaudutaan kunnioituksella, sillä siellä käytettynä aikana on tarkoitus oppia aikidoa.

img_1376

Aikidon harrastaja pukeutuu valkoiseen budopukuun (gi), joka vahvistustensa ansiosta kestää hyvin tarttumiset ja lattialla pyörähtelyt. Seurat välittävät pukuja. Edistyneemmät harjoittelijat käyttävät lisäksi mustia, leveälahkeisia housuja eli hakamaa.

Aikidoharjoitukset ovat tavallisesti tunnin tai puolentoista mittaisia ja alkavat perusteellisella alkuverryttelyllä. Varsinainen harjoittelu tehdään pareittain ja se vie pääosan ajasta. Lopuksi on usein loppuverryttely.

Aikidossa harjoitellaan paljon erilaisista tarttumaotteista, joiden lisäksi on myös erityyppisiä lyöntejä. Tekniikkaa tehdään sekä seisaaltaan että polviasennosta. Aikidossa opetellaan erilaisia heittoja, lukkoja ja sidontoja. Lisäksi harjoitellaan puuaseilla: kepillä (jo), miekalla (bokken) ja puukolla (tanto).

Lajissa edistymistä voi mitata myös vyöarvoilla, jotka on jaettu oppilas- (6.-1. kyu) ja opettaja-asteisiin (1.-8. dan). Peruskurssin päätteeksi voi suorittaa 6. kyun vyöarvon. Mustan vyön, 1. dan, voi saada ahkeralla harjoittelulla noin seitsemässä vuodessa. Muista budolajeista tuttuja värillisiä vöitä ei käytetä.

Vyöarvot ja -värit

Yukyusha – kyu-arvon haltija:
6.-4. kyu valkoinen vyö
3.-1. kyu valkoinen tai ruskea vyö ja hakama

Yudansha – dan-arvon haltija:
1.-8. dan musta vyö ja hakama

Leireillä tavataan

Seuraharjoittelun lisäksi aikidon toinen kulmakivi on leiritoiminta. Leireillä tapaa toisten seurojen jäseniä ja tutustuu erilaisiin tapoihin tehdä aikidoa. Leireillä on mahdollista oppia asioita, jotka kotisalilla jäävät vähemmälle. Leirejä on lähes joka viikonloppu eri puolilla Suomea.

Monet leirit ovat ulkomaalaisten opettajien pitämiä. Japanilaisia ja ranskalaisia opettajia käy lähes kuukausittain vierailulla joko seurojen tai liiton kutsusta.